Ja pakko tunnustaa myös se, että koska arkityönä suunnittelee ihmisille koteja ja niiden sisustuksia, on oma koto jäänyt hieman hunningolle. Omannäköinen värikäs pesähän se silti on ollut ja ihana tunnelma, joka korvaa eripari sohvat ja tavaroiden säilytyspaikkojen puutteellisuuden.
Pieni sana osottautui hieman liioitelluksi. Eteisen seinät oli ok. Niissä oli vain kaksi kerrosta tapettia. Mutta kun eteinen oli valmis, alkoi keittiö näyttää nuhruiselta. Siitä se sitten muuttuikin keskisuureksi pintaremontiksi.
Kaikkien vuosien saatossa lisättyjen kerroksien alta löytyi mitä viehättävin retrokuvioinen ruskea kukka tapetti. Ja lisättyjä kerroksia vain ilmestyi tapetti toisensa jälkeen.
Harmillista etten hoksannut ottaa parempia ennen-kuvia. Olisi näkynyt muutos paremmin. No nappasin nyt pari kuvaa kaaoksesta, kuvan ottohetkellä tavarat oli jo seinien vieriltä kasattu pöydille ja portaikon alle, sinne minne mahtuu.
Koskahan tämä kaaos on selätetty. Kaikki tavarat on pinottu ja siirretty minne vain vähänkin mahtuu. Ja paikoilleen laitetaan kunhan pystyy. Vanhat verholaudat on purettu, olohuone ja keittiö näyttää nyt jo avarammalle. Kunhan saan raivattua tavarat paikoilleen.
Lumi leikki minun puhelimella. Löytyi kaikkien mustien kuvien joukosta myös ensimmäinen selfie. Liekö vihje lopettaa seinien rappaaminen ja ottaa kudin käteen?
Voimia remppaan. Ja kyllä on suloisen liikuttava selfie. Siitä se lähtee.
VastaaPoistaEi niinkään voimia tarvi kuin hermoja :) Mutta kyllä kannattaa, tehdään ihan rauhassa paikka kerrallaan. Pitäisi antaa kamera Lumin käteen päiväksi ja katsoa miltä maailma näyttää lapsen näkövinkkelistä :)
VastaaPoista