Mä aloitan. Ja teen.
Sitten siinä alkaa jokin tökkimään. Puran tekeleen ja aloitan uuden.
Teen uutta ja taas töks. Syvä huokaus, puikot irti ja purkamaan.
Sellaista. Mutta värit langoissa olivat juurikin samat kuin syntymäpäivänä saamani tulppaanit. Jos jotakin kukkia haluan saada niin tulppaaneja. Yksinkertaisen kauniita. Väreissä ei siis ole moittimista. Molemmissa sukissa olisin varret voinut kelpuuttaa, mutta sen jälkeen tehty ei vaan näyttänyt hyvälle. Ehkäpä valkoisilla terillä. Tai kantapäillä. Tai sitten olisin siltikin purkanut.
Kokeilut jatkukoon, vielä on lunta maassa, joten villasukkien teko ei herätä ihmetystäkään. Ja onhan minulla taas täydet kerät lankaakin :)
Kiva blogi sinulla ja hyvältä näyttää sukatkin.
VastaaPoistaKiitos :) On niitä onneksi onnistumisiakin :)
PoistaTyttäreni mielestä ihan minua! Sanoo usein, kun kysyn jostain aloituksesta että onkohan hyvä, että ihan sama mitä vastaa kun purkaat sen kohta kuitenkin. Mutta olen ajatellut että mieluummin purkaan ja yritän etsiä sitä mitä haluan oikeasti tehdä, kuin että teen väkisin, eikä malli miellytä. Eikä ne vastahakoiset työt yleensä edes valmistu. :)
VastaaPoistaEi valmistu ei. Tai just ehkä sen yhden sukan valmiiksi tekisi, sitten se olisi laatikossa jopa vuosia ilman paria :D
Poista