Kerrankos sitä kamelin näkee !

Kuluvalla viikolla on tapahtunut kummia. Lumi oli päivähoidon kanssa eläinpuistossa ja selitti kotiin tullessaan miten oli nähnyt kukkokiekuun ja lampaita. Linja-auto oli kuulemma ensin ollut niin pelottava,että oli pitänyt jopa hieman itkeä. Mutta kivaa oli ollut.

Keskimmäinen tyttö tulee koulusta ja kuuntelee Lumin jutut uudelleen. Sittenhän juttu menikin kummalliseksi. Taas niitä mitä?Häh?-tilanteita minulle. Ja juttuhan meni suunnilleen näin:

-Arvatkaapa mihin minä törmäsin kun olin koululle menossa?
-No?
-Kameliin.
-Siismitä? Kameliin? Höpötät!
-Eikun ihan oikeesti...se oli siinä pyörätien varressa syömässä...

Tässä vaiheessahan kaikki nauraa jo ihan hervottomana, onhan mahdollisuus törmätä koulumatkalla kameliin (ainakin näillä leveysasteilla) suhteellisen outoa. Ja täytyy tunnustaa että kuvittelin lapseni vedättävän minua taas 10-0, kunnes kaivoi kännykkänsä taskusta ja näytti kuvan.

Kyllähän tuo kameli on. Nyt olen sitten viikon asialle hihitellyt. Ja kamelille löytyi myös luonnollinen selitys, sirkus oli tullut kaupunkiin.

Olen nyt paripäivää nitkutellut lyhyillä puikoilla. Tykkään kyllä, tuntuvat mukavilta ja keveiltä käyttää. Aloitin Lumille pitsisukan siitä saapuneesta bambu-langasta 2mm puikoilla. Hieman omalta mukavuusalueelta poistuin,en koskaan ole noin ohuella langalla/pienillä puikoilla mitään tehnyt.

Enkä tee nytkään loppuun saakka.Varsi on ok, samoin kantapää. Mutta kun yritin kaventaa jalkaterää Lumille sopivaksi, niin pitsineulos valtaisi koko terän. Purkuun siis menee, seuraavan sukan silmukka-määrä on suunniteltava ennen toteutusta.

Sellainen viikko, mitähän viikonloppu tuo tullessaan... :)