Asumme jonkinlaisen mustan aukon päällä, ja tämä ei ole vain minun mielipiteeni. Tavarat katoaa kuin vasemman jalan sukka pesukoneessa. Ehkä tähän kaaokseen on saatava pienikin järjestys, imuri siis kutsuu tai Himalajan korkuinen pyykkivuori. Minun on näköjään rikottava omia vapaita ajatusmalleja ja omaksuttava rutiininomaista aikataulutusta saadakseni järjestystä, vai onko sittenkään? Järjestyykö asiat olematta järjestyksessä? Jos asiat on toimineet näinkin vuosia, onko pakko opetella uutta?
Tänään on kyllä koulupäivä. Opin siis jotain uutta, tai kertaan ainakin vanhaa. Ehkei budjetoinnin perusteet ole juurikaan muuttuneet vuosien aikana. Opiskelinhan samoja asioita jo 90-luvulla. Onneksi nykyään osan päivistä voi istua etänä omalla koneella. Ja kutoa samalla vaikka sukkaa. Koulu alkaa vasta 12.15. Sitä ennen olisi aikaa järjestellä taloa. Lumin leikkihuonekin pitäisi alkaa sisustamaan. Mutta kun sisustan jo työkseni, joten vapaapäivinä ei kiinnostaisi tehdä töitä. Minulla on onneksi jo suunnitelma jo valmiina, joten toteutuksenhan ehtii myöhemminkin. Ystäväni saa kohta kaksoset, olen tehnyt pieniä sukkia, mutten ole lopputulokseen tyytyväinen, joten...
Mitään ei tapahdu ellei tee, joten on hilattava itsensä ylös sohvalta ja alkaa toteuttamaan suunnitelmiaan. Kun vielä tietäisi mistä aloittaa.
 |
| Ei harmaat oikein vauvalle sovi, malli sinänsä on ihan kiva. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti